Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Lisää heijastimia heilumaan

Kuva
Kissaheijastin on ikivanhojen löhöhousujeni paikkatasku. Housut menivät viskaukseen jo aikapäiviä sitten, vain tasku jäi jäljelle. Nyt sillä on tärkeä tehtävä. Pistin taskun sisälle muovinpalan, jota oli jäänyt pussukka-askarteluista, ja kavensin taskua vähän.  Ompelin molemmille puolille heijastinnauhaa. Samoilla tikkauksilla ompelin taskunsuun kiinni ja kiinnitin heijastimelle narun. Sen irrotin rumasta pakettipussista. Myös narun ympärille ompelin palan heijastinnauhaa. Lepakko on pala kimaltelevan hameeni helmaa. Sitä jäi muutama pikkupala kun ompelin siitä tyynyn. (Katso  Tyynyläjiä ) Tämä heijastin on palanen roskikseen menossa olevasta valokuvakansiosta. Liimasin muovin kaksinkerroin kuumaliimalla, ja ompelin siihen pätkän nauhaa. Sitten liimasin sen ympärille heijastavaa teippiä. Se ei ehkä tule kestämään kovin pitkään paikollaan, koska heijastin taipuu helposti. Kimalteleepahan aikansa. Muovi kovettuu näköjään pakkasessa, mutta toistai

Talvikorvikset

Kuva
Joku päivä sitten ostin kirppikseltä askartelutarvikkeita. Saviset tähdet, piparkakkumummot, sydämet ja joulupuut oli tarkoitettu liimattaviksi johonkin. Jokaisen takana oli pieni tarra. Mielestäni ne oli ihan selvästi tarkoitettu korviksiksi. Leikkasin kaksi mustaa ja kaksi valkoista nahkalätkää, ja liimasin ne vastakkain kuumaliimalla. Rapsuttelin puukolla tarrat irti kuudesta tähdestä ja neljästä kuusesta.   Liimasin valkoisille puolille kuuset  ja mustille puolille tähdet kuumaliimalla. Töpöttelin sinne tänne tähtitaivalle ja lumihangelle kimalleliimaa. Viimeiseksi kiinnitin koukut paikoilleen. Tykkään korviksista kovin, vaikka ne ovat vähän liian painavat. Eipähän niitä ole pakko pitää koko päivää kerrallaan.  Koko laatikollinen savijuttuja maksoi muutaman euron, ja niitä on vielä monta jäljellä. Nahkapalat ovat ilmaisia näytteitä, eikä koukuille ja parille renkulallekaan paljoa hintaa jäänyt. Ostan korujen osia aina isot pussilliset kerra

Kukkaloistoa

Kuva
Pitää ihan laittaa kuvia näistä kukkasista, jotka hämärässä villiintyvät. Kasvatusniksejä en osaa antaa - viime vuonna kukoistanut toinen kaktukseni teki tänä syksynä vain yhden vaivaisen kukkasen. Punakukkainen oli jo valmiiksi nupullinen, kun sen lahjaksi sain. Osa nupuista loukkaantui jostain ja tippui pois aukeamatta. Äitimuorin vanha kaktus kukkii uskollisesti ja runsaasti joka syksy. Samoin kuin minulla, äidin amazoninlilja kukki tänä syksynä laiskasti.  Minun liljani näytti  muutama viikko sitten  tältä Amazoninlilja kukkii Kukkasia löytyy lisää tunnisteella kukat.

Joulunäytelmä Immanuel, ohjaaja Emilia Pokkisen haastattelu

Kuva
Monille ihmisille Nurmeksessa joulu alkaa aatonaattona, kun kirkkopuistossa esitetään Immanuel-jouludraama. Perinne alkoi kolmekymmentä vuotta sitten.  Tänä vuonna näytelmän ohjaa näyttelijä Emilia Pokkinen, jonka haastattelu on Ylä-Karjala -lehdessä 28.11.2017.  Emilia kävi tutustumassa esityspaikkaan ja näyttelijöihin viikonloppuna.  Immanuelista voi lukea lisää näytelmän kotisivuilta. Kati Outisen ja muiden kiinnostavien henkilöiden haastattelut löytyvät tunnisteen haastattelut alta. 

Mikä vika kermassa?

Kuva
Päätin tarjota lauantai-illan kunniaksi Kainuun juustoleipää kermavaahdon ja lakkojen kanssa.  Vaikka kuinka heilutin kermavaahdon tekemiseen tarkoitettua purnukkaa, ei kerma alkanut vatkaantua. Ranne jo alkoi tikkuilla, mutta kerma senkun hölskyi. Eipähän se niin ihme ollut, koska olin kaatanut purnukkaan sienikeittoa varten varaamani juustokerman. En ymmärrä miten en huomannut kermapurkkien eroa. En edes tuoksuun kiinnittänyt huomiota. Ehkä aistini olivat valmistautuneet vaniljalla maustettuun kermavaahtoon, ja se sokaisi silmäni. Vasta kun kaverini alkoi heilutella tiskipöydällä olevaa tyhjää juustokermapurkkia, älläsin mokani. Onneksi vahinko oli korjattavissa, ja kohta saatoin alkuperäisen suunnitelman mukaista juustoleipää ja mustikkaglögiä.  Pöljäilyä löytyy lisää tunnisteella hupsut jutut.

Pitsejä

Kuva
Tiina-kälyni siivosi äitinsä jäämistöä. Hän tiesi mieltymykseni pitseihin ja kiikutti säkillisen vastapestyjä pitsejä käyttööni.  Missu valitsee suosikkipitsejään. Suurin osa näistä ihanista pitseistä on Tiinan äidin virkkaamia.  Joukossa on myös muutama kiva käyttämättä jäänyt retrokangaspala. Sormet oikein syyhyävät, kun ajattelen mitä kaikkea pitseistä voikaan tehdä. Osa saa jäädä sellaisekseen, mutta pieniä liinoja varmaan yhdistelen tai käytän unisieppareihin. (Unisieppareista esimerkkejä vaikkapa tässä  Unisieppareita ) Pöytäliina on oikeastaan sängynpeitto.  Nurkkakaappikin sai pitsikoristeet. Nipsautin ne paikoilleen vanhoilla erivärisillä nastoilla. Verhot käyvät myös pöytäliinoiksi. Varmaan kesällä ripustan niitä ikkunoihin, mutta nyt osa niistä saa kuorruttaa pöytiä.  Missusta enemmän hakusanalla don-sfinx

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Suvun perintöä

Kuva
Tositarinoita lähipiirin kommelluksista Suvun perintöä Lapsena opin, ettei ruokaa saa tärvätä tai mitenkään kaltoin kohdella. Äiti ja mummit eivät koskaan unohtaneet mainita pula-aikaa, jos joku nirsoili ruokapöydässä. Ikinä en olisi uskaltanut lapsena tunnustaa osuuttani broilerin koiven katoamisessa. Rikokseni lie jo vanhentunut, mutta puolustuksekseni kerron varalta, että koipi oli lojunut yön grillissä. Yövirkku mummini noudatti lääkärinsä ohjetta syödä kahdeksan pientä ateriaa vuorokaudessa. Oli tavallista, että mummi herätti minut yöllä kysyäkseen olinko nälkäinen. Kyläilin mielelläni mummolassa, koska siellä sai aina limpparia, mutta toistuvat nälkäisyyskyselyt hermostuttivat joskus. Sitä paitsi mummi ei uskonut ei-sanaa, vaan kantoi yötä päivää milloin mitäkin purtavaa, koska olin hänen mielestään laiha lapsi. Niin se broileri. Sitä oli tarjolla jo päivällisellä ja aamukahden väliaterialla. Kahdeksan aamiaista valmistellessaan kuulin mummin taas mainitsevan yhä s

Kauriskarja kasvaa

Kuva
Kauriit ovat syksyn ajan kulkeneet enimmäkseen pienissä porukoissa. Pihalla ovat vuoronperään vierailleet esimerkiksi äiti ja kolme vasaa, äiti ja kaksi vasaa, yksinäinen rouva, sarvipää, yksisarvinen tai kaksi rouvaa. Kun talvi on nyt kunnolla tehnyt tuloaan, ovat kauriit alkaneet liittyä toistensa seuraan. Enimmillään niitä on ollut vasta kuusi yhtä aika syömässä, ja useimmiten tässä käy viiden kauriin porukka. Jonkun ajan kuluttua kaikki kauriit luultavasti taas lyöttäytyvät yksiin.  Viiden kauriin sakkiin kuuluvat yksisarvinen, suorasarvi, äiti, pikkupoika ja pikkutyttö. Oikeastaan yksisarvinen ei enää ole yksisarvinen, koska sen toinenkin sarvi oli pudonnut. Eilen sarvi vielä oli paikoillaan, mutta tänä aamuna sen paikalla oli vain kolo.  Viime syksynä sain yhden sarven kauriilta lahjaksi. Tässä siitä postaus Lahja kauriilta Viime talven ajan kauriit kulkivat useimmiten kahdentoista kauriin laumassa. Näky oli aivan uskomaton, kuin sadussa. Kaksitoista

Kirppistelyä

Kuva
Käyn silloin tällöin kirpussa, jossa kauppasin ylimääräisiä tavaroitani, kahvilla ja gluteenittomalla kääretortulla.  Eilen vähän vilkuilin, olisiko hyllyillä mitään kiinnostavaa. Olihan siellä. Verho eteiseen. Se vähän estää vetoa porstuasta eteiseen. Hinta 2 €.  Mallinukke. Hinta 4 €, vähän kallis mutta hieno! Ehkä maalaan sen keltaiseksi tai ompelen sille vaatteet.  Villainen ruusuhuivi Leilan rastatukkaan. Hinta 1 €. Huppupyyhe Edenille. Hinta 2 €. Näppiin tarttui myös askartelutarvikkeita, mutta niistä lisää kunhan ne ovat muuttaneet muotoaan. 

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Iloista liikuntaa ja lavakarismaa

Kuva
Iloista liikuntaa ja lavakarismaa Jotkut tanssin harrastajat löytävät elämänsä kohtalon lavatansseista. Niinä vuosina kun kävin lavatansseissa, onnistuin usein saamaan tanssittajikseni … kuinka sen nyt nätisti sanoisi … ei niin vakavasti otettavia kavaljeereja. Kerran minua kyllä kosittiin. Kiiltävät kengät oli kysyjällä ja kohtuullinen tanssitaitokin, mutta emme keksineet mitään puhuttavaa. Kosijakandidaatin oli siis vähän niin kuin pakko mennä suoraan  asiaan saadakseen tietää, että tulisinko minä hänelle omaksi.  Enpä niin lyhyen tuttavuuden, kahden foxin perusteella oikein syttynyt. Hyötynäkökohta olisi ollut miehen kotipaikkakunta, Savonlinna. Olisi ollut kätevää käydä oopperajuhlilla, kun olisi ollut majapaikka omasta takaa. Toinen tanssittaja sen sijaan puhua supatti korvaani koko ajan. Sanoin hänelle monta kertaa, että en kuule hänen puhettaan, että tanssittaisiin vain. Kertomus tuntui jatkuvan, mutta orkesteri soitti tavallista kovemmin, enkä saanut puheesta

Nallepallekalle

Kuva
 Sain Nallepallekallen kaksivuotiaana äidiltä ja isältä. Se on siis jo aika vanha ja  eläkkeellä. Nallen mahassa on vekotin, josta kuului murinaa kun nallea käänteli. Nykyisin se ei enää murise.  Nallen silmät ovat kaikkea muuta kuin lapsiturvalliset - ne ovat rautatikun nenässä ja irtoavat helposti. Nallen tassut ja naama on parsittu jo moneen kertaan, ja jalat on myös kursittu uudelleen ja uudelleen paikoilleen heilumaan.  Turkista nallella on enää muutama töyhtö jäljellä, mutta on se silti ihana otus. Nallepallekallen punahattuinen kaveri on vain kolmisenkymmentä vuotta vanha. Se muutti meille torilta, missä sen ompelija sitä kaupitteli. Nuorelta nallelta on joskus tippunut kuononpää.  Molemmat nallukat asuvat olkkarin sohvalla. Joskus lastenlapset hoitavat niitä, mutta suurimman osan ajasta ne katsovat telkkaria. Missu käy joskus nuuhkimassa nalleja. Niissä onkin varmaan kissan mielestä monta mielenkiintoista tuoksua.  Vanhoista leluistani juttuja myös Nuk

Valoa kaamokseen - tuunaa varjostin napeilla ja helmillä

Kuva
Helmet ja napit ovat varsin monikäyttöisiä askartelutarvikkeita. Olen niistä näperrellyt niin verhoja (  Kuistin ikkunaverhot ) kuin lamppujakin.  Pöytälamppu on kehikko lapsuudestani. 60-luvulla kehikko oli päällystetty muovinauhalla, jollaisella myös purkkeja päällystettiin näin  Kurkkupurkkeja kuin ennenvanhaan  ja näin  Peltisankosta vanhanajan purkki Meillä erivärisillä nauhoilla päällystettyjä kehikoita roikkui myös katossa, ja samalla systeemillä tehtyjä varjostimia oli myös talossa jossa nyt asun. Varjostimet olivat ihan kelvollisia, mutta ne kärtsäsivät helposti jos lamppu oli liian vahva. Niinpä täälläkin roikkui katossa vaaleanpunainen muovivarjostin, joka oli sieltä täältä mustunut ja käpertynyt kurttuiseksi. Nyt kehikko on kuorrutettu helmillä ja napeilla. Pujottelin niitä sikinsokin vihreään kukkalankaan ja kiristin langat kehikon reunoihin. Puuhaan tarvitaan vain pienet, mielellään käyrät pihdit ja leikkurit, millä langan saa napsaistua poikki.  Alunp