Tekstit

MOSAIIKEILLA LEIKITTELYÄ

Kuva
Ensin oli muodoltaan kaunis mutta väriltään ruma seinäkaappi.  Hinkkasin siitä hikipäässä vanhat maalit pois ja hioin loput riekaleet pois näkyvistä. Olisinpa silloin tiennyt kuumailmapuhaltimesta! 
Sitten maalasin kaapin sisältä ja päältä siniseksi. Maali ei ollut vesiliukoista, ja pitempään kuin pensseliä, putsasin nahkaani.  Ensin ei yleensä tule sotkua, mutta kun alan väsähtää, on maalitipluja joka puolella. Sama peli on muissakin näpertelyissä - alku siisti, lopussa kaaos.
Sellaisena kaappi oli monta vuotta, sinisenä, enimmäkseen jossain nurkassa lattialla, koska sille ei löytynyt seinältä sopivaa paikkaa. Kaappi ei päässyt kunnolla arvoonsa, kunnes kaverini teki sille jalat. Sehän muuttui ihan näköiseksi, eikä se enää ollutkaan seinäkaappi lattialla vaan lattiakaappi.
Olin kaappiin tyytyväinen aika pitkään. Mutta sitten tuli mosaiikki-innostus. Viime kesänä kaappi sai uuden pinnan rikkomistani astioista. Heikkouttaan hajoavat jos vähän vaan lattialle tippuvat. 

Puuhaan tarvittiin hyvä…

TARJOILUTORNI PIKKUHERKUILLE

Kuva
Astiatorniin kelpaavat melkein mitkä vaan kipot ja lautaset. Näihin kahteen torniin käytin vanhoja kuppeja ja pikkulautasia, seinälautasen, uushopeisen sokeriastian ja urheilukilpailupalkinnon. 

Kasasin tornit kuumaliimalla. Yksi lautanen piti liimata myöhemmin uudelleen, koska sen liimaus petti. Muuten tornit ovat pysyneet kasassa. Ehkä kokeilen seuraavaan torniin mosaiikkiliimaa, joka pysyy värittömänä. Nyt ylitursunneet liimat ovat osittain alkaneet kellertää. Ei se nyt niin kamala vika ole mutta silti. 

Tornit ovat sopivia tarjoiluastioita namuille, pähkinöille, kekseille ja muille naposteltaville. Varovaista käsinpesua ne kestävät mutta konepesussa niille saattaisi käydä hullusti.


MISSU KARKULAINEN

Kuva
Missu, mokoma villikissa, säikäytti minut pahanpäiväisesti pari päivää sitten. 
Luulin sen jo kaivautuneen yöunille, kun menin nakkaamaan roskista pihalle. Raotin ulko-ovea vain hetkeksi ja ehdin tuskin tajuta, ettäMissu syöksyi ulos jalkojeni vierestä kuin raketti. Se vilkaisi minua kerran muutaman metrin päässä portaista ja häipyi pimeään metsään.


Painelin heti Missun perään, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään. Rämmin pitkin metsää taskulampun valossa, ruokapussia heilutellen ja toivoin Missun tulevan tuoksua kohti.
Välillä kävin turhaan tarkistamassa olisiko se tullut sisälle. Paniikki alkoi jo hiipiä, koska metsässä on isoja pöllöjä ja haukkoja ja kettuja. Lisäksi oli aika viileää eikä Missu ollut koskaan ollut pihalla ilman valjaita. Ajattelin ettei se osaisi ominpäin kotiin.
Tarinalla oli onnellinen loppu.  Lopulta, sillä välin kun hädissäni etsin karkulaista metsästä, se oli tullut kotiin. Apujoukkojen saapuessa oli se istunut tuvassa ja kuulostellut ulkoa kuuluvia ääniä.
Kun menin sä…

MUMMIN JA UKIN VANHA JAKKARA

Kuva
Mummin ja ukin huushollista peräisin ollut putkijalkainen jakkara oli vanhempieni kellarissa vuodesta 1994. Silloin jo monta vuotta yksin elänyt ukki kuoli, ja vanhempani tyhjensivät kiireellä hänen talonsa. Jakkaran istuimesta oli jäljellä enää laho puolikas, ja sen jalat olivat sekä vähän ruosteiset että multaiset. Siitä päättelin, että joku oli vienyt jakkaran pihaistuimeksi ja unohtanut sinne. 
Ihankuin olisin nähnyt tänä kesänä jakkaran - aarteen - ensimmäistä kertaa. Heti paikalla nappasin sen mukaani tuunattavaksi. 
Kaverini irroitti viimeisetkin istuimen osat, ja sahasi filmivanerista pyöreän kakkaran uudeksi istuimeksi . 

Päällystin sen samalla kiikkutuolin päälliskankaalla, jolla aikaisemmin päällystin jalkarahin. (Katso Jalkaraheja ja siilimökki mehiläislaatikoista.) 

Ennen paikoilleen niittaamista ompelin kankaalle euron kierrätyskeskusostoksen, pyöreän kanavatyön, jonka irrotin kehyksestään. 
Pehmusteeksi laitoin pakkaussuperlonia, käytettyä tietenkin. Nipsuttelin sen muutamas…

EMALIVADISTA RUUSUTARHA

Kuva
Vati oli ihan tavallinen valkoinen emalinen pesuvati, peräisin ehkä äitiyspakkauksesta. 


Näin sille kävi, kun käsiini osui maalipurkkien jämiä.  Vati ei ole elintarvikkeita varten, joten saatoin käyttää maalaamiseen ihan tavallista maalia. 
Töpöttelin vatiin superlonilla kokonaisen ruusutarhan. Ulkopuoli on edelleen valkoinen.  Vadissa säilytän milloin mitäkin, villasukkia, pipoja tai huiveja. 



Pieneen vatiin piirtelin askarteluväreillä satueläimiä. 



Vati on vessapaperikippona.











KATTOROIKKUJA ROMUISTA

Kuva
Kattoroikkuja ja tuulikelloja ja mobileja on kiva näperrellä. Oikeastaan melkein kaikki näpertely on mukavaa, joten ehkä sitä olisi turha edes erikseen mainostaa. 
Roikkuihin voi käyttää varsin monenlaista tilpehööriä. Melkeinpä mikä vaan, minkä läpi tai  ympärille saa pujotettua siiman, sopii. Jotkut roikut kyllä näyttävät vähän ajan päästä vain hökötyksiltä, mutta eipä hätää. Nehän saa äkkiä entisiksi. Aina kun kyllästyn johonkin tekeleeseeni, puran sen ja käytän osat mahdollisuuksien mukaan uudelleen. Eri yhteydessä ne näyttävät ihan erilaisilta. 
Mustekalaroikku eli huonosti kilisevä tuulikello on tehty sähkötaulun osista. Taulu joutui viskaukseen nykyaikaisemman taulun syrjäyttämänä. Vanhassa taulussa oli kymmeniä hienoja posliinisia osia, joita kerran kauniina kesäpäivänä huvikseni maalasin maalipurkkien jämillä. En kyllä niitä maalatessani tiennyt, mihin nekin romuiksi luokiteltavat tarvikkeet käyttäisin.
Pujottelin uuden värin saaneita osia sikinsokin (esimerkiksi neulehameesta p…

HERKKUJA METSÄISELTÄ KOTIPIHALTA

Kuva
Metsämansikoiden tuoksu huumaa. Tänä kesänä nuo suloiset marjat ovat kypsyneet monta viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti, mutta nyt niitä on ollut tavallista enemmän. Olen pistellyt niitä poskeeni nyt reilun viikon ajan, mutta suurimman osan olen säästänyt talvea varten.

Mansikat ovat saaneet rauhassa kuivua lämpimän uunin päällä. Kun niitä käy pöyhimässä, leviää ilmaan vieno tuoksu.

Kunhan ne ovat ihan kuivia, laitan ne purkkiin talteen. Lisään niitä teen sekaan, kun haluan nuuhkia kesäistä tuoksua. 

Metsämansikoiden lisäksi olen kerännyt omalta pihalta puna-apilan ja horsman kukkasia. Myös ne pääsevät kuivuttuaan purkkiin odottamaan talvisia iltoja, jolloin sekoitan niitä vihreään teehen. 


Oman pihan ylellisyyksiin kuuluvat myös herkkutatit. Ensimmäisen sieni-sipulipaistoksen paistoin pari päivää sitten. Miten maukkailta ne maistuivatkaan leipäpalasen painikkeena. Mausteeksi laitoin vain ripauksen suolaa ja scandinavian forest -maustetta. Paistoin ne tietenkin voissa.